Birger Kaipiainen (1.7.1915-18.7.1988) on yksi Suomen arvostetuimpia ja kansainvälisesti tunnetuimpia keramiikkataiteilijoita. Hän teki pitkän uran Arabian taideosastolla luoden tuhansia uniikkeja keramiikkateoksia ja lisäksi muutamia tunnettuja asiastoja kuten Paratiisi (1969) ja Apila (1970).

 

Birger Kaipiainen tunnetaan hänen romanttisesta ja värikkäästä tyylistään, joka oli sen ajan Suomessa poikkeuksellinen. ​Hän kiinnitti valtavasti huomioita töiden yksityiskohtiin ja koristeluun, mitä tyypillisesti ilmentää yksittäiseen teokseen kiinnitetyt sadat lasihelmet ja kaiken tyhjän tilan täyttäminen erilaisilla ornamenteilla. Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti Harri Kalhan mukaan taiteilijana Birger Kaipiainen sekoitti kategorioita ja herättää yhä kysymyksiä. Hänen omintakeinen, salaperäinen kuvafantasiansa ihastutti jo aikalaisia, mutta toisaalta modernin muotoilun taholla runsasta kuvakieltä myös vieroksuttiin. Kuvataidepiireissä yletöntä koristeellisuutta ihmeteltiin. Tänä päivänä puolestaan keraamikot ammentavat ornamentiikasta, muotoilijat väreistä ja taiteilijat orgaanisista, ”kaipiaismaisista” aiheista.​

 

Birger Kaipiaisen tyypillisimpiä aiheita olivat esimerkiksi kukat (erityisesti orvokit), naishahmot, perhoset, sudenkorennot, hedelmät, marjat ja linnut (erityisesti kuovit ja kiurut). Hän sai vaikutteita luonnon monimuotoisuuden lisäksi taidehistoriallisista tyylikausista ja keramiikkataiteen klassisista kulttuureista. Birger Kaipiainen rakasti kirjallisuutta, klassista musiikkia, oopperaa, balettia ja seurapiirijuhlia erityisesti Marimekon perustajan Armi Ratian seurassa. Birger Kaipiaista on luonnehdittu keramiikkamaalariksi, josta tuli muodoilla leikittelijä. Hän viihtyi kaksi- ja kolmiulotteisuuden rajapinnalla. Keraamisissa uniikkiteoksissa näkyi niin kubistisia kuin surrealistisiakin piirteitä. ​Hän sai vaikutteita myös bysantista, varhaisrenessanssista ja karjalaisesta mystiikasta. Mikään ei näyttänyt rajoittavan hänen mielikuvitustaan ja hän totesikin 60-vuotishaastattelussaan: ”Mielikuvitus ei maksa mitään. Sillä ei ole rajoja, eikä kukaan voi komentaa, missä mielikuvitus pysähtyy.​”

 

Birger Kaipiaisen pitkäaikaisen assistentin Terho Reijosen mukaan taiteilija ei koskaan kehunut omia töitään. Toisinaan saattoi kuitenkin havaita, että jokin työ miellytti häntä erityisen paljon. Se innosti jatkamaan samalla tyylillä, samoilla väreillä, samoilla eläin- tai kasviaiheilla. Birger Kaipiainen onkin todennut, että entisen pohjalta syntyy uutta.​ Hän rakasti työskennellä myös muiden materiaalien kuin keramiikan parissa. Hän piirsi lukemattomia piirroksia ja maalasi tauluja sekä suunnitteli esimerkiksi tunnetut seinätapetit "Kiurujen yö" ja "Ken on kiuruista kaunein", jotka ovat kuuluneet Suomen eniten myydyimpiin tapetteihin aina 1950-luvulta tähän päivään asti. Lisäksi hän esimerkiksi suunnitteli useita puvustoja oopperaan ja balettiin sekä Annamolla-kangasnuken Anna-lehden lukijoille vuonna 1967.

 

Birger Kaipiainen oli intohimoinen suunnittelija, joka jatkoi työskentelyä lähes päivittäin myös eläkeajallaan kunnes kuoli 73-vuotiaana kotonaan normaalin työpäivän päätteeksi. Hänen työtoverinsa Oiva Toikka muistelee: ”Aristokraattinen Birger Kaipiainen oli keraamikan ruhtinas. ​Hän on jäljittelemätön, häntä ei voi verrata kehenkään.”

 

Opinnot

  • 1933 – 1937 Taideteollinen oppilaitos, Helsinki

 

Taiteilija

  • 1937 – 1954 Arabia, Helsinki
  • 1948 – 1949 Richard Ginori, Italia
  • 1954 – 1958 Rörstrand, Ruotsi
  • 1958 – 1988 Arabia, Helsinki

 

Näyttelyt

  • 1952 Wärtsilä, Helsinki
  • 1955 Bonniers, New York
  • 1956 Wärtsilä, Helsinki
  • 1958 Wärtsilä, Helsinki
  • 1964 Wärtsilä, Helsinki
  • 1965 Formes Finlandaises, Pariisi
  • 1971 Wärtsilä, Helsinki
  • 1973 Nordiska Kompaniet, Tukholma
  • 1976 Nordiska Kompaniet, Tukholma
  • 1977 Stockmann, Helsinki
  • 1978 Savonlinnan oopperajuhlat, Savonlinna
  • 1979 Wärtsilä, Helsinki
  • 1980 Nordiska Kompaniet, Tukholma
  • 1984 Wärtsilä, Helsinki
  • 1985 Rörstrand, Ruotsi
  • 1989 Taidetellisuusmuseo, muistonäyttely, Helsinki
  • 1990 Tammisaaren museo, muistonäyttely, Tammisaari

 

Birger Kaipiaisen töitä mm. seuraavissa kokoelmissa

  • Taideteollisuusmuseo, Helsinki
  • Röhsska Museet, Kööpenhamina
  • Nationasmuseum, Tuhkolma
  • Malmön Museo
  • Taideteollisuusmuseo, Kööpenhamina
  • Akatemian Museo, Genova
  • Brera Galleria, Milano
  • Nykytaiteen Museo, Kioto

 

Palkintoja ja tunnustuksia

  • 1938 Kordelinin Säätiön stipendi
  • 1951 Diplome d´Honneur, Milano
  • 1959 Ruotsin kultturirahaston apuraha
  • 1960 Grand Prix, Milano
  • 1961 Gold Plaquette Gualdo Tadino, Italia
  • 1963 Pro Finlandia
  • 1967 Grand Prix, Montrealin maailmannäyttely
  • 1970 Suomen valtion ja Helsingin kaupungin taidepalkinnot
  • 1972 Illumin taideteollisuuspalkinto
  • 1977 Professorin arvonimi
  • 1982 Prinssi Eugen-mitali
  • Birger Kaipiaisen katu ja Birger Kaipiaisen piha Helsingin Arabianrannassa
     

Yle, Elävä arkisto: Keramiikan kuningas Birger Kaipiainen